Dana (FIN & EST & LTU MVA JV-00 V-01-02 WYSIWYG Doris Dogiwogi Longo)
In memoriam

Meidän vieraileva tähtemme, Acasdean paras doggikamu.
Hedelmällinen vierailusuhde alkoi, kun pentukuume riehui pidättelemättömänä, niinpä Danuski tuli pariksi viikoksi ihmettelemään kaupunkielämää ja minä sain maistiaisia kahden dogin omistamisen arjesta. Homma toimi ehkä liiankin hyvin ja näin ollen Dana on viihtynyt meillä useampaan otteeseen pitempiäkin ajanjaksoja, syksyllä 2001 vierähti leppoisasti jopa yli kolme kuukautta. Ja jo perinteeksi muodostuneen tavan mukaan pikku-musta tulee Salonki Sannaan lihotuslomalle ennen Messaria, systeemi onkin poikinut kaksi vuoden Voittaja-titteliä…Järjestely on sopinut meille oikein mainiosti, Danutin on kertakaikkiaan hurmaava, ja jokaisen vierailun jälkeen tuntuu kuin antaisi pois oman koiransa.

Luonteeltaan Dana on erittäin ihmisrakas: jos joku erehtyy rapsuttamaan sitä, se parkkeeraa kylkeen kiinni. Kyllä pikku-mustasta löytyy myös topakkuutta; remonttimiehet arvelivat että on viisainta pyrkiä sisälle vasta kun omistaja on kotona Danan ilmoitettua olevansa oven takana vastassa. Alussa kaikki rappukäytävässä kulkijat piti puhista, mutta nykyään vartiointivietti aktivoituu kun tytöt ovat kahdestaan kotona tai käytävässä kolistaan normaalia enemmän.

Tytöt tulevat äärettömän hyvin toimeen keskenään puolen vuoden ikäerosta huolimatta. Johtajuusasetelma on selvä ja lelut ja muut ’arvotavarat’ jaetaan sulassa sovussa. Dana on ’kontaktilajeissa’ kokonsa puolesta niskan päällä, mutta juoksuleikeissä Acasdea on ehdoton kukkulan kuningatar – metsässä mennään puskat ryskäen ja vaikka Dana oikaisee, se on silti puoli kierrosta jäljessä eikä Acasdea ole vielä edes laittanut suurinta vaihdetta päälle. Kumpikin näyttää olevan tähän työnjakoon varsin tyytyväinen.

Api (Fin Mva Giant Dane's Apollon)

Acasdean treenikamu. Nuoressa herrassa on vielä sen verran virtaa, että välillä täytyy hieman ojentaa, mutta sitten taas mennään niin että oksat pois. Eli yhteisten harrastusten lisäksi myös kemiat pelaavat. Toko on kummankin lajilistalla ja Api ja Acasdea ovatkin kerenneet säväyttää tokokansaa muutamaan otteeseen, tämä kaksikko nähdään kisakentillä varmasti jatkossakin. Yhdessä käydään myös näyttelyissä ja harjoituksissa.

Lisäksi doggituttuja, joita on ihanan suuri määrä, tavataan näyttelyissä ja viikottaisissa aluejaoston tapaamisissa. Kyllä doggi aina kaltaisensa tunnistaa, jos on doggiseuraa tarjolla, niin muut saavat jäädä.

Nadja

Pentuajan ehdoton ykköskamu. Valitettavasti perhe muutti Ruotsiin, joten tytöt eivät ole nähneet aikoihin. Siitä huolimatta Acasdea luo lenkillä haikeita katseita Nadjan entistä kotitaloa kohtaan. Tytöt olivat pentuaikana kuin paita ja peppu, aivan erottamattomat. Acasdea onkin yhä sitä mieltä, että kaikki kultsut ovat ihania ja ne varmasti haluavat leikkiä.

Santtu

Pitäähän sitä olla kavereita myös Savonlinnassa; vetreä veteraaniherra, jonka kanssa toimintaa riittää tunneiksi. Kumpikin pitää uimisesta ja ovatkin kehittäneet oman kuvionsa vesilelun noudosta: jos Acasdea näkee, että sillä ei ole mahdollisuuksia keretä lelun luo ensiksi, se jää tyynesti odottelemaan rannalle kun Santtu herrasmiehenä noutaa lelun ja palauttaa sen Acasdean ulottuville rantaveteen. Mutta jos Acasdea mielestään ehtii lelun luokse ensimmäisenä ja päättää lähteä kisaamaan, silloin onkin tiukka uintikisa jonka Acasdea yleensä voittaa pidemmän kaulansa ansiosta. Elekielen viestistä ei voi olla erehtymättä, näillä kahdella todellakin synkkaa.

Boris

Neiti A:n ’herra B’. Tällä parivaljakolla on vain kaksi päivää ikäeroa, joten selvää sielujen sympatiaa on ollut havaittavissa aivan pikkupennusta asti. Vielä aikuisiälläkin leikit ovat samanlaisia ja ystävyys on vankkumaton.

Kiti

Acasdean uudempia kavereita, terhakas pinserineiti joka on kestänyt doggimaisessa menossa mukana pienestä pitäen. Kokoero ei tätä kaksikkoa haittaa, vauhti on päätähuimaavaa ja painileikeissä vuorotellaan niin että Acasdea aina silloin tällöin heittäytyy selälleen. Meno on välillä aika hurjaa, mutta Kiti on varsinainen hurjapää ja Acasdea kyllä tiedostaa kokonsa, joten haavereita ei ole sattunut.

Lisäksi lenkillä tulee vastaan tuttuja päivittäin. En tiedä onko se doggimaista ylpeyttä vaiko Acasdean omaa leidimäisyyttä, kaikkia voi moikata ja ottaa pienen pyrähdyksen, mutta vain harvojen ja valittujen kanssa enää antaudutaan kunnolla juoksemaan ja painiskelemaan. Silti Acasdea on varsin sosiaalinen, tulee kaikkien kanssa toimeen ja koiraseura onkin aina tervetullutta.