pentuluokka - junioriluokka - nuortenluokka - avoinluokka

Itselläni ei ollut juurikaan kiinnostusta näyttelyihin kun hankin Acasdean, mutta jotenkin sitä vain huomasi harjoittelevansa esittämisen jaloa taitoa. Tarkoitus oli käydä kokeilemassa mitä koira moisesta poseeraamisesta tykkäisi, ja kun tuomarit tuntuivat pitävän pikkuneidistä eikä Acasdealla itsellään näyttänyt olevan mitään kyseistä harrastusmuotoa vastaan, niin sitä vain ajautui näyttelymaailmaan mukaan. Näyttelykärpänen puraisi viimeistään siinä vaiheessa kun ensimmäinen sertti napsahti kohdalle Acasdean ollessa 10 kuukauden ikäinen. Nyt tavoitteena onkin valionarvo, sitä viimeistä serttiä kovasti kaivataan. Odottamassa on myös Viron serti, eli kun kolmas kotimainen osuu kohdalle, tulee titteleitäkin kaksi: FIN & EST MVA.

Mielestäni on hienoa, että kasvattaja rohkaisee omistajia esittämään omat koiransa, Juusolta olemmekin saaneet monta arvokasta neuvoa ja välillä oppia kädestä pitäen. Olemme siis Acasdean kanssa opetelleet yhdessä, välillä kantapäänkin kautta. Hiomista on vielä ja aina silloin tällöin innostuu kokeilemaan saisiko koirasta enemmän irti jollain muulla tyylillä. Hyvin pitkälti näyttelyssä pärjääminen kyllä on Acasdean mielialasta ja esiintymisestä kiinni; jos sitä ei huvita, on kuin kaunis koira muuttuisi vanhaksi kameliksi. En ole viitsinyt ruveta väkisinkään vääntämään, lopputulos ei siitä kuitenkaan mainittavasti parane. Menestyminen ei ole niin tärkeää että haluaisin pakottaa koiraa jos sitä selvästikään ei huvita, pääasia on, että koiralla on jatkossakin kivaa. Jos taas on show-päivä, neiti kävelee kehään rinta rottingilla ja handlerilla ei ole juurikaan muuta virkaa kuin hihnan kannatteleminen.
Acasdea varmaan pärjäisi paremmin kokeneemman handlerin esittämänä, mutta olen savolaisella sisulla päättänyt esittää itse sen valioksi, katsotaan sitten josko ’raaskisi’ antaa muiden vietäväksi. On Juuso sitä muutamaan otteeseen esittänytkin mukavalla menestyksellä, mm. Tampereen kv-näyttelyssä 18.3.2001 PN3 ja SERT. Itse jännitän kahta kauheammin kehän laidalla vaikka tiedän koiran olevan pätevissä käsissä, joten pääosin hihnan päässä nähdään minut.

Acasdea on ehdottomasti omassa elementissään kasvattajaluokissa. Vaikka omassa luokassa se ei olisikaan viitsinyt esiintyä, niin kasvattajaluokkaan mentäessä se syttyy. Tytössä on sen verran show-koiran ainesta että varsinkin isossa kehässä mennään eikä meinata. Acasdea selvästi innostuu musiikista ja taputuksista, niinpä liikkeessä on sen verran draivia että esittäjän kunto on koetuksella. Seisottaessa ei paljon tarvitse asetella, neiti patsastelee parrasvaloissa kuin konkari ikään. Ja tietää kyllä jos on pärjätty, toisinaan palkintopallille siirtymistä säestää itsetietoinen ’wouuuu’.

Ja onhan Acasdea ollut parina vuonna Värinäyttelyn BIS-parissa – vuonna 2000 sisko-Haloon, DW Lappland Lace, kanssa ja 2001 DW Finn Fiannan kaverina.

Kohdalle on osunut myös jokunen kiertopalkinto
2004 Erikoisnäyttely: Faxidan Alicen muistokiertopalkinto parhaalle keltaiselle avoimen luokan nartulle
2000 Värinäyttely: BIS-pari
2000 Erikoisnäyttely: Lounais-Suomen aluejaoston kiertopalkinto
parhaiten menestyneelle jäsenelle
2001 Värinäyttely: BIS-pari
2002 Erikoisnäyttely: Faxidan Alicen muistokiertopalkinto parhaalle
keltaiselle avoimenluokan nartulle

Näyttelytuloksia pääset katsomaan klikkaamalla sivun ylälaidan luokkakohtaisia linkkejä.