Pyöräily

Acasdea tunnetusti pitää vauhtilajeista kuten agilitystä, mutta meikäläistähän ei hölkkäämään saa, joten pyöräily on mukava kompromissi. Neidin vauhdin hurma vaan käy vähän liiankin selvästi esille; pitäisi mennä kovaa kun kerrankin pääsee. Jos yrittää pitää yllä mukavaa ravivauhtia, Acasdea lönkyttää perässä tympääntyneen oloisena, mutta auta armias jos erehtyy kysymään ”otetaanko spurtti?”, ni sitten läks ja kovaa! Koira kertakaikkiaan syttyy ja pinkaisee sellaiseen vauhtiin että oksat pois, saa sotkea reidet maitohapoilla, jos meinaa perässä kestää ja neiti vaan vilkaisee olkansa ylitse ’etkö tuon kovempaa pääse, tässähän vasta lönkötellään’-ilmeellä. Lienee itsestään selvää, että pyöräilijä hyytyy paljon ennen koiraa, niinpä olemme päässet sopuratkaisuun: enimmäkseen edetään sivistynyttä hölkkävauhtia mutta sopivilla suorilla sitten revitellään.

Juoksu

Muiden doggien esimerkin innoittamina päätimme kokeilla uutta lajia. Kuten kuvista näkyy, hinku radalle oli kova, kavereilla oli siellä selvästi kivaa. Alku menikin ihan lupaavasti, mutta napanuora ei sittenkään ollut tarpeeksi pitkä. Acasdean ilme oli näkemisen arvoinen, kun se pääsi haistelemaan viehettä – ”kuvitteletteko oikeasti että tälläinen hieno neiti alentuu ravaamaan tuollaisen kuvatuksen perässä, pyh!” Alkuharjoituksissa sentään oli kiva karvainen pörrö! Nyt on tainnut löytyä se laji, joka ei ainakaan ensimmäisellä kerralla ’kolahtanut’, mutta viisaammat ovat lohduttaneet, että yleensä tarvitaan useampia kertoja ennen kuin koira hiffaa mistä on kyse. Kenties rohkaistumme kokeilemaan vielä toistekin…

BH

Toukokuussa 2002 osallistuimme Acasdean kanssa BH-kokeeseen.
BH- eli käyttäymiskoe on kaikille roduille avoin testi, jonka suorittamisesta hyväksytysti saa virallisen koulutustunnuksen, tosin suuri enemmistö testattavista on palveluskoirarotuisia, sillä koe on vaatimus pk-kokeisiin osallistumiseen. Tuomarikin totesi, että hän ei ollut koskaan nähnyt doggia BH-kokeessa, eikä ollut varma osaisiko hän ottaa rodunomaisuuden huomioon. Pelko osoittautui aiheettomasti, mielestäni tuomari huomioi rodunomaisuuden yllättävän hyvin. Mutta ei voi sanoa, että olisimme päässeet yhtään muita helpommalla.

Koe jakautuu kahteen osaan; tottelevaisuuteen ja kaupunkiosioon. Saadakseen hyväksytyn tuloksen koiran tulee saavuttaa vähintään 70 % tottelevaisuusosion maksimipisteistä.
Tottelevaisuusosio koostuu seuraavista liikkeistä:
1) Seuraaminen taluttimessa ja välinpitämättömyys henkilöryhmässä: liike on hyvin pitkälti sama kuin tokon alokasluokan kytkettynä seuraaminen, sillä erotuksella, että seuraaminen tapahtuu määrätyn seuraamiskavion mukaisesti ja lopussa kierretään henkilöitä ja pysähdytään henkilöryhmän keskelle.
2) Vapaana seuraaminen ja laukauspelottomuus: sama seuraamiskaavio ja henkilöryhmä ilman talutinta. Lisäksi seuraamisen aikana ammutaan kaksi laukausta.
3) Liikkeestä istuminen: koira käsketään istumaan seuraamisesta ja ohjaaja jatkaa pysähtymättä, palaa koiran luo.
4) Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo: koira käsketään maahan seuraamisesta, koira kutsutaan luokse (tulee istua eteen ja siirtyä eri käskyllä sivulle, mutta ei ainakaan ’vääränrotuisilla’ kovin suuri virhe jos tulee suoraan sivulle)
5) Paikallaolo häiriön alaisena: koirat suorittavat yksittäisliikkeet pareittain siten että toisen suorittaessa yksilöliikkeitä toinen parista makaa paikallaan, ohjaaja seisoo 30 askelta koiran edessä selin koiraan.

Itse jännitin eniten tottelevaisuusosiota, ei siksi että Acasdea ei olisi osannut liikkeitä, vaan muistaisinko itse seuraamiskaavion ja muut kommervenkit. ’Tavallisiin’ tokokisoihin tottuneena tuntui oudolta laskea askeliaan ja muistella mihin suuntaan piti kääntyä seuraavaksi. Kokeen edetessä ilmaantui palveluskoirapuolen käytäntöjä ja sääntöjä, joista en ollut tietoinen, mm että täyskäännökset tulee suorittaa aina vasemmalle, mutta eivätpä nuo paljon menoa haitanneet. Liikkeestä istuminen oli ’perinteiselle tokokoiralle’ hieman hämmentävää, mutta kunnialla siitäkin selvittiin. Paikallamakuu puolestaan tuntui melkein kohtuuttoman pitkältä (toisen yksilösuorituksen ajan eli n. 10-15 minuuttia), mutta sekin meni oikein mukavasti, sillä Acasdea oli jo suorittanut oman osansa ja muutoinkin paikallaolo on sen vahvimpia liikkeitä.
Täytyy tunnustaa, että hieman jännitti kun tuomari kutsui kuulemaan arviota, mutta hyvinhän se oli mennyt. Huh, nyt oli vaikein takana ja voi kevein mielin suunnata kaupunkia kohti toista osuutta varten.

Kaupunkiosiossa mitataan koiran suhtautumista liikenteeseen ja muihin koiriin. Ei jaeta pisteitä, joko hyväksytty tai hylätty.
Kaupunkiosio koostuu seuraavista suorituksista:
1) ohjattavuus ja käyttäytyminen liikenteessä: koirakko kulkee kadulla välittämättä häiriöistä ts. ohikulkevat ihmiset, lenkkeilijä, kelloa soittava pyöräilijä. Lisäksi ohjaaja kättelee tuomaria ja keskustelee tämän kanssa, koiran tulee suhtautua rauhallisesti.
2) Käyttäytyminen vilkkaassa liikenteessä: koirakko pysähtyy vilkkaan liikenteen seassa kahdesti, istumaan ja maahan. Lisäksi lyhyt oleskelu paikalla jossa epätavallisen voimakas melu.
3) Koiran yksin jättäminen ja käyttäytyminen eläimiä kohtaan: koira kytketään (yleensä kaupan eteen), ohjaaja poistuu paikalta. Koiran ohi kulkee ihmisiä ja rauhallisesti käyttäytyvä koira.

Kaupunkiosio oli meille niin sanotusti helppo nakki, Acasdea pääsee usein kaupungille mukaan ja on tottunut odottamaan kaupan edessä lenkillä. Ainoa tilanne, missä se katsoi hieman karsaasti oli kun piti käydä kaupan edessä maahan ja ostoskärryt menivät ihan vierestä, Acasdea kun ei hirveästi välitä kärryjen kolinasta. Luottavaisena se kävi maahan, mutta mulkaisi kuitenkin sen näkösenä että tää muistetaan. Tuomari tuskin huomasi mitään, itse vaan tuntee koiransa niin että osaa lukea sen ilmeitä.

Kokonaisuudessaan koe siis meni odotusten mukaisesti ja tuomarikin kehui suorituksia oikein mallikelpoisiksi.
Tiettävästi Acasdean lisäksi BH-kokeen on suorittanut vain yksi doggi.

Uinti

Kesäaikaan pieni pulahdus virkistää kummasti. Kahlailla voi omatoimisestikin, mutta syvempiin vesiin tarvitaan kaveriksi rinku-lelu, jota noudetaan pitkienkin matkojen päästä. Neiti on perinyt isoisältään erittäin tyylikkään uimatekniikan. Hännästä vain jää vana veteen, sillä eihän ladyn arvolle sovi minkäänsortin pärskiminen tai polskiminen.